Rakkaudesta tuoleihin

Otsikko sen kertoo, aiheena on tuolit. Tykkään tuoleista. Maailman tuolien kirjo on loputon ja jokainen löytää varmasti omaan makuunsa sopivat yksilöt. Itselläni ongelma onkin ehkä juuri siinä, että valinnanvaraa on liikaa. Kaikki himoitsemani tuolit eivät valitettavasti nurkkiini mahdu, enkä raaskisi koko ajan olla tuoleja vaihtamassakaan. 

Kestävyys onkin siis yksi hyvän tuolin edellytys. Meiltä löytyy paljon erilaisia tuoleja eri käyttötarkoituksiin. Yksiä suosikkituolejani ovat Artekin ajattomat tuolit, jotka olen ostanut kierrätettynä. Artek on myös kestävää tekoa, eikä se mene juuri miksikään. Omat tuolini olen maalannut uudelleen. Pidän myös modernimmista läpinäkyvistä tuolista, ja sellaiset ovat mukanani kulkeneet jo monta vuotta kodista toiseen. Yhdistelen tuoleja keskenään, ja vaihdan niiden paikkaa, jotta kodin ilme muuttuu. 

Myös nahkatuoli miellyttää silmääni kovin, erityisesti sen väri. Ja olohuoneen katosta roikkuva riipputuoli on veikeä, siinä löhöilystä tykkäävät niin lapset kuin aikuisetkin. 

Jos kodista pitää valita yksi suosikkituoli, on sen oltava kampaamoni punainen ferrari, johon asiakkaani saavat vuoronperään istahtaa. Tämän loistavan löydön tein aikanaan Ekocenteriltä, ja ostopäätös syntyi nanosekunnissa. Tuoli oli ilmeisesti ollut pitkään varastossa ja se oli melko hurjassa kunnossa. Väriläiskiä oli siellä täällä, ja vuosikymmeniä vanhat hiukset ja pöly peittivät sen kauneuden alleen. Onneksi näin tuolin potentiaalin ja rohkeana tyttönä otin haasteen vastaan samantien. Tuolissa yhdistyy kaikki täydellisen tuolin piirteet; se on todella kaunis, sen muotokieli hivelee verkkokalvoja, siinä on äärimmäisen mukava istua ja lisäksi se on kestävää tekoa.