Sisustaminen on parhautta. Huonekalujen, kankaiden ja tavaroiden yhdistely tuo paljon iloa elämään. Se hyvänolontunne, joka valtaa mielen, kun kaikki on kauniissa harmoniassa kotona. Haluan, että oma koti on myös oman näköinen. En ole ikinä niin välittänyt ns. sisustustrendeistä, toki niistä saa inspiraatiota, mutta oma tyylini on yhdistelmä vähän kaikkia tyylejä.
Ostan tosi paljon huonekaluja ja tavaroita kierrätettynä. Sänkyjä lukuunottamatta melkeinpä kaikki huonekalut on kierrätettynä hankittuja. Myös lasi- ja koriste-esineet ovat hyvin pitkälti ostettu meidän kierrätysmyymälästä Salon Ekocenteristä. Ja astiat. Ja ruoanlaittovälineet. En luopuisi mistään hinnasta ihanista ja kestävistä valurautapannuista ja padoista, jotka olen kierrätettynä löytänyt.
Välillä mietin myös tavaroiden tarinaa ja elettyä elämää. Se on ajatuksen tasolla kovin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Mikä tarina on esimerkiksi lapseni vanhalla pulpetilla, joka nykyään palvelee häntä läksyjen ja piirrosten teossa? Missä koulussa se on ollut ja mitä kaikkea se on kuvitteellisilla silmillään ja korvillaan nähnyt tai kuullut? Kestävää puuta kun on, niin sillä on edessään vielä monet tarinat elettävänään. Onneksi se on jotain tietä, ehkäpä jopa hyvin monen mutkan kautta löytänyt tiensä Ekocenterille, jossa ensikohtaamisemme tapahtui. Ja josta se pääsi hyvinkin nopeasti uuteen kotiinsa palvelemaan uutta innokasta oppijaa. Vanhat pulpetit ovat kauniita, ja käytännöllisiä. Ne eivät vie liikaa tilaa, mutta niissä on tilaa juuri sopivasti tulevan koululaisen papereille ja tehtäväkirjoille. Ja se ulkonäkö. Sopivan simppeli ja ehdasta puusta tehty. Siihen taustalle vielä suloinen muumitapetti ja kierrätyslöytönä hankittu Artekin jakkara. Jätän tämän vaan tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti